Hufvudstadsbladet nosti RKP:n saamat vaalirahat silmätikuksi pääkirjoituksessaan 9.5. otsikolla "Doft av politisk penningtvätt" - poliittisen rahanpesun haju. Edellisen päivän lehdessä selvitettiin tarkemmin RKP:lle avokätistä vaaliavustusta jakaneen Stiftelse för ett tvåspråkigt Finlnd - Kaksikielisen Suomen säätiö - taustoja ja toimintatapoja. Lehden keräämien tietojen mukaan Kristoffer Taxellin, Stig Gustavsonin, Per Stenbäckin ja Henry Wiklundin vuonna 2001 perustama säätiö jakoi avustuksia v. 2003 yhteensä 530.000 euroa, seuraavana 942.000 euroa ja toissa vuonna 618.000 euroa. Viime vuoden tilinpäätöstä ei ole vielä julkaistu.
Säätiön hallituksen muodostaa kolme elinkeinoelämän - nykyisin Koncrenesin hallituksen puheenjohtaja Stig Gustavson, Sampojohtaja Björn Wahlroos ja Firskarsin entinen toimitusjohtaja Stig Stendahl - sekä kolme politiikan edustajaa - nykyisin Ole Norrbacka, Per Stenbäck ja Christoffer Taxell. Säätiö ei julkaise avustusten saajia eikä summia, mutta se kanavoidaan RKP:n toimintaan.
Kysymykseen, pitäisikö RKP:n äänestäjien tietää, ketkä puoluetta tukevat, vastaa Gustavson lyhyesti: "Ei, miksi pitäisi." RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin kertoo puolestaan, ettei hän halua edes tietää, keneltä rahat tulevat. Kunhan rahaa vain tulee?

Aivan noin yksikertainen asia ei ole. Vaalirahoituksen julkisuudesta annetun lain mukaan yksitäisen lahjoittajan nimi on ilmoitettava, kun se ylittää säädetyn summan, eduskunta- ja kunnallisvaaleissa 1.700 euroa. Kun avustus kierrätetään säätiön kautta, häviää lahjoittajan henkilöllisyys. Tuo ei ollut lain tarkoitus, ja menetelmää sovelletaan yleisesti myös "tavanomaisessa" rahanpesussa.
Sikäli tuo toiminta on kunniallisempaa kuin esimerkiksi Kauko Juhantalon ja Päivi Lipposen tapauksissa. Heidän vaalikulujaan rahoittivat säätiöt, joita ei löytynyt ainakaan PRH:n tietokannoista.

Asiaa voidaan tarkastella toisestakin kulmasta:
Niin avustusten jakajat kuin saajatkin epäilemättä tietävät vaalirahoituslain sisällön. Lain tietoinen rikkominen on siis heidän mielestään pienempi paha kuin sen noudattamisen seuraus, avustajan henkilöllisyyden paljastuminen. Kovin suuri paha tuo rikkominen ei ole, jättihän lain laatija sanktioimatta lain rikkomisen. Miksipä olisikaan sanktioinut, ovathan lainlaatijat itse ainoita mahdollisia lain rikkojia! Kysymys on siis "vain" moraalinen. Onko RKP:n rahoittaminen siis moraalittomampaa kuin lain rikkominen? Ilmeisesti ainakin tuon säätiön taustaryhmien ja -henkilöiden mielestä on.
Stefan Wallin jakanee heidän näkemyksensä - ainakin lausuntonsa perusteella jakaa.

Lisäys 20.5.07: Hallituksessa on ilmennyt erimielisyyttä vaalirahoituslain uudistamisesta. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen mukaan 7 vuotta vanhaa lakia olisi syytä uudistaa suurten ulkopuolisten lahjoittajien ongelmallisuuden vuoksi: "ne luovat riippuvuutta lahjoittajien ja puolueen välille".
Kokoomus ja RKP vastustavat lain uudistamista.